Jumalainen kesäkuu.
Kohtuu keikkatahti jätti aikaa lojua pelloilla ja veden rajoilla.
Hämeen Härkätietäkin tuli ajettua.

Setti alkaa olla timanttisessa kunnossa! Olemme viilanneet biisilistaa ja etsineet hyviä kaaria ja yllättäviäkin yhdistelmiä.
Soittaminen maistuu sitäkin paremmalta kun biisejä vaihdellaan ajkerasti. Vaikka kyllähän ne tietyt live-lempparit täytyy mukana säilyttää...
Kauniiden vakionaamojen määrä keikoilla on muuten lisääntynyt! Aijaija, että tulee hyvä tunnelma kun niitä siellä vilahtelee. Kiitos niin paljun teille!
Teitäkin ajatellen settiä varioidaan.... Ettette kyllästy. Hämeenlinnan Sirkuksessa koettiin bändin tämän kesän toistaiseksi ehkä paras keikka. (Ainakin kielisoittajien, rumpalin ja vokalistin mielestä...)
Niinkuin moni on jo pannut merkille, basson varressa keikkuu tänä kesänä kaksi hahmoa. Jonne kun pöristelee korvaamattomana myös von hertzeeninä brothersien mukana, tervomaa-bändissä esittäytyy uusi naama. Jape Karjalainen, tuo maaginen rytmiveijari sopii jengiin kuin vadelma kiisseliin. Etunimikin alkaa oikealla kirjaimella. Ei siis huolen häivää!
Heinäkuussa päästään jo kiihdyttämään kovempaan keikkatahtiin. Toimii.
Pitkiä ajoja, eksoottisia paella- sekä pyttis-elämyksiä, pajamajoja, hikeä, aamuöisiä näkymiä. Ihmisiä.
Hurmoksellista ja lähettävää soitantaa.
Hurmosta ja lähetystä on niin monenlaista. Sen on taas huomannut kun festareilla kiertää. Paljon mahtuu musaa maailmaan.
Nauttikaa siitä. Minäkin aion.
Ah ja voih.

teidän jt




TAMMIKUU 2007

17.01.2007

Rivit studiossa harvenevat. Täällä olemme tällä hetkellä enää minä ja Jussi. Kolme viikkoa otettiin mikkeihin etäisyyttä. Minä, tapani mukaan irvistelin kotona tekstejä tuijottaen. Soitettuja pohjia tuli tietty kuunneltua ja ne kyllä rauhoittivat pahoina päivinä. Nyt jo lauletaan.

Minä sairastuin kaupungissa kiertävään flunssaan kreivin aikaan. Paranin just ajoissa. Sen verran tömäkkä oli tauti, että äänen heräämisen eteen pitää tehdä vähän enemmän hommia. Paras paikka täällä Hollolassa on mennä huutamaan metsään...ja toivoa, ettei hirviöhirvi, jonka jo kerran kohtasin, palaa takaisin.

Jussi on löytänyt meikäläiselle oivallisen laulumikin. Laulaessa kulee jo luureihin, että tämä mikki on kuin mulle tehty. Olosuhteet on muutenkin kohdillaan. Aina välillä toteutetaan mieleen putkahtavia päähänpistoja.
Biiseissä on kauttaaltaan onnistunut tunnelma. Aijaijai. On se niin ihmeellistä, miten musiikki siirtyy päästä nauhalle. Seitsemän biisiä on laulettu. Viikon tauko ja sitten loput.

jt


JOULUKUU 2006

12.12.2006



Biisejä herätellään henkiin. Jonne ja Juho ovat palnneet Helsinkiin, kunnes jälleen palaavat tuonnempana stemma-, perkussiohommiin.
Niin, ja pasuunahommiin... Jussi soittaa aamupäivällä muutaman akustisen kitararaidan ja kun Kuoppala herää äänitämme kosketinsoittimia. Nyt on käytetty aikaa soundien ruuvaamiseen. Noista vanhoista soittimista irtoaa kyllä ihania asioita. Studion pystypiano kuulostaa Kuoppalan käsissä mahtavalta. Haastavat ohjeet jalostuvat hienoiksi ääniksi ja huippusoitoksi soittajan sormissa: "Tohtori Sykeröä sitomaan säkeistön komppia".., "säkeistöön semmosta pientä eteismattoa ja kertsiin sitte prameampaa, itämaista villamattoa"..,"avaruudellista yläpöhinää...". Termit on täällä hallussa. Biisit ne vaan valmistuu. "Roi", "Andy","Linnut", "Valmista minut","Posliiniperhe"...työnimistä osa jäänee pysyviksi. Ken ties.



Kävimme syömässä kirkonkylän Kunnantuvlla ja katettuna oli joulupöytä.Arviolta 34:ää eri ruokalajia oli tarjolla. Tosiaan. On joulukuun 12. Hmm. Tulevana viikonloppuna on aika hoitaa tonttuilut. Pienimmät ystäväni odottavat paketteja Helsingin tädiltä.
Kaukainen ajatus tänään tuo lähestyvä juhla. Täällä kun pellot viheriöivöt ja linnut laulavat. Eikä täällä mitään joululevyäkään olla tekemässä...

Pitänee hakea kaupasta glögiä.

Ruuhkassa tavataan!

tsau.

07.12.2006

Täällä on aloitettu päivät yhdeltätoista ja ne senkun lyhenee. Meinaan valoisaa aikaa. Studion oven edessä on mystinen, alati kasvava paskakasa. Jonne jäljitti kakkijan, joka on sinitiainen. Se tykkää siis myös asua tässä talossa. Mehän tosiaan asumme täällä viikot.



Fiilis on innokas. Bändiinhän kuuluu nyt kaksi soittajaa, joiden kanssa en ole aikaisemmin ollut studiohommissa. Me ymmärrämme toisiamme jo hämmästyttävän hyvin. Ohjeet soittajille ovat nimittäin välillä luokkaa: "vedä siihen semmoista epätoivoisen harhailun tunnelmaa ja väliosaan sitte hengästyttävä avantoon ryntäys..."



Pohjat on nyt soitettu, paria biisiä lukuunottamatta koko porukalla "livenä". Treenikämpän saranoita kannatti kuluttaa, sillä pääosin pohjista on selviydytty nopeasti. Juholla on mukanaan melkoinen arsenaali erilaisia rumpusettejä, virveleitä, peltejä...ja niitä käytettiin. Äänittäjänä meillä on Tommi Vainikainen, huippurumpali itsekin, joten rumpusoundit on todellakin kohdillaan. Löytyy pehmeää pompsuttelua, kolinaa ja tilavaa jytinää, halumme mukaan. Vaikuttaa siltä, että koskettimia tulee kuulumaan tällä albumilla edellistä enemmän.



Biisimateriaali tuntuu olevan ihan musiikin kuuloista, heh. Jännittävää. Nyt jo uskallan sanoa, että uudella levyllä tarjoillaan uudenlaistakin Tervomaata. Vaikka mihinkäs sev koira karvoistaan pääsee...
Tätä levyä on ollut niin hankala ajoittain kirjoittaa, joten on mahtavaa huomata että tämä rentouden ja helpotuksen tunne tässä vaiheessa pysyy.



Hitto soikoon. Hyvä viikko. Iltaisin on sauna lämpimänä ja dvd-kokoelma on mainio. "Nuija ja tosi nuija" toimii aina väsyneelle, värisevälle ihmiselle ennen nukkumaan menoa. Neil Youngin "Heart of Gold"-dvd kannattaa tsekata, ihmiset.

Ulkona ei juuri käydä. Itsenäisyyspäivä vastaanotettiin paikallisessa Katinhännässä ja otettiin kontaktia myös paikalliseen väestöön. Täällä Hollolassa, metsän keskellä , nukun kuin possunpoikanen kun vain saa nupin pysähtymään. Viikonloput yritän pyhittää
rentoutumiselle...

MARRASKUU 2006

27.11.2006

Hyvät ihmiset sentään, että olen tätä odottanut! Nyt on kasattu kamat Hollolan Petrax-studioon ja rec-napin valo jo innokkaasti vilkkuu. Ulkona on pimeää. Säkkipimeää. Metsän keskellä kun ollaan.

Elokuun lopusta asti ollaan bändin kanssa kiihtyvään tahtiin valmisteltu ja treenattu biisejä. Bändissä soittavat Jussi Jaakonaho (kitara), Juha Kuoppala (koskettimet), Jonne von Hertzen (basso), Juho Viljanen (rummut). Huomatkaa, miten orkesteriin on valikoitunut etunumeltään tällä juustoisella alkukirjaimella alkavat jäbät.



Sessiot aloitettiin levittämällä kaikki ihanat soittimet studion lattialle... Neljätoista uutta kappaletta äänitetään.

Neljät pohjat on jo purkissa. Ensimmäisenä käsiteltiin biisi, jonka työnimenä on jo kauan kulkenut "Sammuttakaa kaikki valot". Se oli oikea biisi aloittaa ja lopputulos on loistava. Se on ylväs, itsevarma rock-fanfaari. Juha paukutteli akustista pianoa ja Juho alakalvottomia, 60-luvun halpisrumpuja. Jussin ja Jonnen soitossa oli molemmilla kunnioitettava määrä särökivaa.Purkissa ovat myös "Regina Linnanheimo", "Tasan kello kymmenen" sekä työnimellä "Roi" kulkeva biisi, jonka pohjista tuli muuten sympaattisuuden huipentuma!



Meikäläinen istuu nyt siis tarkkaamossa ja valvoo. Bändi on hyvässä iskussa, eikä toistaiseksi ole tarvinnut purra nyrkkiä. Aika vähillä otoillakin on tähän asti selvitty. Tässä pientä valotusta siihen, että kyllä tämä levy nyt viimein väistämättä valmistuu.

Ollaan kuulolla.

Terveisiä sivistyksen pariin!

jt & j&j&j&j





22.04.2007
Hollolassa Petraxin ihana studio-talo saa kylpeä jo kevätvalossa. Siellä metsässä käy varmaan jo kova lintujen lirkutus. Talvella siellä oli epätodellisen hiljaista. Jussi se vaan laulatti Jonnaa, ja luurit päässä päästelin tienoon ainoat sulosoinnut... Äänet on nyt tallessa. Levylle annoin nimen "Parempi loppu". Nimi vaan kutsui itsensä sisään! Se sopii tälle levylle. Olen kumminkin aina halunnut uskoa onnelliseen loppuun ja sitä on mielenkiitoista odottaa

Fiilikset oli moninaiset, kun lähdimme studiosta viimeistä kertaa. Piiiitkä rutistus. Ohi. Ohhoh. Mitäs nyt? Ehkä pari drinkkiä. Mitäs sitten? Biiseille piti löytää oikea järjestys. Mikä kappale on levyllä ensimmäinen? Entä viimeinen..... Muutamien kokeilujen ja ulkopuolisten mielipiteiden jälkeen se järjestys loksahti kohdalleen. Koko bändi taisi sen allekirjoittaa..... Ensimmäiset kuuntelut olivat kutkuttavia: kuulenko levyllä heti jotain sinne kuulumatonta, keskeneräistä tai yksinkertaisesti vain sontaa? Tykkäsin siitä heti. Oikeesti. Siinä vaiheessa levyä oli kuunnellut minä, bändi ja noin kolme muuta. Sitä ei ollut vielä "olemassa".

Arki alkoi nopeasti kun levylle piti saada kannet. Oli tammikuu. Kuvat otti Malla Hukkanen. Vaelsimme talvisäässä koko päivän. Kiersimme jäistä meren rantaa ja etsimme kaunista, kovaa talvivaloa. Tuli ihan pirun kylmä. Mukana kuvaussessioissa oli myös Bifu, Biffen, Pihvi, joka graafikkona on taiteillut levyjeni kannet "Viivalla"-albumista lähtien. Hyvää tiimityötä. Lämmintä juomaa ja hyviä juttuja. Meidän piti jossain vaiheessa tehdä nuotio ja paistaa makkaraa, mutta eihän me maltettu. Mallan kamera kävi ja filmiä paloi. Levy sai hienot kannet. Siitä tuli valmis.

Nyt sen on kuullut jo useampi ihminen. Se alkaa olla jo olemassa.
Ihmiset, olen niin iloinen :)

jt

29.08.2006

Tämä hiljaisuus ja keikaton kausi on ollut tarpeen ja täysin oma valintani, mutta se on kyllä luonnollisesti hidastanut uuden rumpalimme Juho Viljasen sulauttamista bändiin ja bändin täyteen iskuun saattamista. Ja keikkatauolla oleva artisti on sekä onneton että ponneton ihminen, hoh.

Vielä noin kolme kuukautta sitten olimme lähdössä heinäkuun puolivälissä studioon aloittamaan nauhoituksia... Ja syys-talven keikat odottivat innokkaita soittajia ja laulajaa.

Toden totta. Moni asia kun oli vielä tahmaisen tuntuinen...tai niin liukas, etten saanut kunnon otetta. Suurin syy ei kuitenkaan missään tapauksessa ole ollut uuden rumpalin istutus. Ehei.
Syyt löytyvät muualta. Ja lähempää.
Pause.

Olen aina tykännyt siitä, että studioon jää kaikille pureskeltavaa, eikä kaikkea ole tarkkaan mietitty ja päätetty. Nyt oli kuitenkin selvästi toisenlainen tunnelma. En ollut tarpeeksi fiiliksissä! Sitä se oli.
Ja se oli pelottavaa. Kaikki laahasi aikataulusta jäljessä.

Päätin siis siirtää studioita, julkaisua, keikkoja ja putsasin pöytää. Missä vika?
Olen myös aina tykännyt tehdä biisejä yhtestyönä muiden kanssa.

Kaikilla levyillä on yhteensä yli kymmenen eri biisintekijää ja se on riemukasta se! Tekstin kirjoittaminen toisten sävellyksiin, ja niiden summana syntyvien kappaleiden loppuunsaattaminen on ollut aina sykähdyttävää puuhaa.

Halon jälkeen en ollut alunperin tarkkaan suunnitellut, miten tätä seuraavaa albumia lähtisin tekemään. Tarkkailin tilannetta.Tapahtui kuitenkin niin, etten matkan varrella oikein tosissaan innostunut biiseistä, joita sain useilta lahjakkailta ystäviltäni, joiden biisit aikaisemmilla levyillä ovat tähän astisten tekemisieni merkittävä raaka-aine. Savi, josta olen saanut muotoilla oman ruukkuni :) Biiseissä ei ollut vikaa.

Ne eivät vaan "tulleet luo". Kerroin raskaat huoleni kitaristi- tuottaja Jaakonaholle, joka helpottui suuresti. En ollut tietenkään ainoa, joka oli aistinut outoutta ilmassa. Koko bändihän varmasti odotti lykkäystä jo ennen kuin itse uskalsin edes ajatella asiaa...

Alkoi näyttää siltä, että on aika vaihtaa musiikin tekemisen metodit uusiin. Perusajatuksen tarkistaminen. Ne muutamat omat sävellykset, jotka aikaisemmin olen saattanut albumille asti, ovat tietty olemassa oleva esimerkki siitä, etten ole astunut täysin vieraalle maalle. Mutta itseni pitäminen tekstinkirjoittajana on ollut aina se "titteli", jonka olen sisäistänyt. Jossakin vaiheessa, pikkuhiljaa olen siirtynyt enemmän ja enemmän myös sinne "säveltäjä- kategoriaan"... tuttavallisemmin sanottuna biisintekijäksi. Siis kotioloissa:) Tuo titteli alkaa nyt tuntua ihan mahdolliselta sisäistää :)

Nyt ollaan siis siinä tilanteessa, että sekä minä, että Jussi Jaakonaho olemme avanneet biisiarkkumme sillä asenteella, että nyt tehdään valmista! Ja aijai tätä musiikin tekemisen riemua! Valmiita biisejä on runsaasti ja niiden seassa on sekä sooloilua, että meidän kahden yhteisiä tuotoksia. Tunnelma on kohdillaan.

Koko bändin voimin tartumme tiukasti lapioon vajaan kahden viikon kuluttua vkolla 37. Siitä se riemu vasta ratkeaa. Ja työ jatkuu. Studiot on uudelleen-buukattu marraskuusta eteenpäin.

Tällaiset kuulumiset, pähkinän kuoressa, kaiken tämän hiljaisuuden jälkeen.
Minä elän ja potkin! Ja kohta päästään musisoimaan keikalle, aalloille! Ylex-risteilylle. Teitä moikkaamaan!

Cheers, friends!

jt

2006: 09.02.06 • 29.08.06

2005: 05.02.05

2004: 10.12.04

2003: 01.09.03

2002: 24.01.02 • 26.03.02 • 06.05.02 • 07.08.02 • 22.12.02

2001: 20.12.01