|
|
|
 |
PAREMPI LOPPU (2007)
REGINA LINNANHEIMO
ROI
LÄPIKULKUMATKALLA
VALMITA MUT
TASAN KELLO KYMMENEN
LINNUT
JALANJÄLJET
HYVÄ OPETUS
KAIKEN SE KÄRSII
SAMMUTTAKAA KAIKKI VALOT
TYTÖSTÄ JA POJASTA
Regina Linnanheimo
joka sekunnilla nyt - ja nytkin on
jossain joku tosi syvästi onneton
jotain iäksi on kadonnut juuri
tai pää on merkillistä kaaosta täynnä muuten vain
kuka tahansa voi menettää järkensä
eksyä voi hetkessä, niin kuin metsässä
outo maasto johtaa kalliorantaan
armon aallot tulee ja vie mukanaan
tyttö josta kerron, hänkin on lohduton
hän uskoo olevansa yksin ja arvoton
julma petos on valjennut juuri
valheen paljaana näki ja kuuli
hän juoksee metsään, hänhän on suunniltaan!
Suomi-filmistä sen oppi jo aikoinaan
outo polku johtaa kalliorantaan
aallot viekottelee: neito polo, hei hyppää vaan!
neito kuin Regina Linnanheimo
juoksi rantaan
tuo vihoviimeinen keino
ei ollut vielä aaltoihin hoppu
tuli nuorukainen
täs on parempi loppu
nyt he leijuu pitkin rakkauden rantaa
rakkaus aina neidon parantaa
täs on parempi loppu
paljon parempi loppu
Roi
kerrohan kuvastin
ken on meistä kaikkein
ei kaunehin vaan
mallikelpoisin
ikävöin sua, Roi
meistä se rohkein
sulle vain sattui liikaa jo varhain
ne vei sut noin vain
ja tukan leikkas pois
nyt kaikki kysyy,
minne kadonnut on se naapurin sekopää
oletko vielä entisesi, Roi?
vakan alle sut laitettiin
milloin sut näen taas?
tunnet enemmän kuin
edes ymmärrän
välkky poika
herkkä poika
saatat muistuttaa
sarjamurhaajaa
ne jotka pelkää ei tunne sua yhtään
ne vei sut noin vain
ja takut leikkas pois
nyt kaikki kysyy,
miksi kadonnut on se naapurin seköpää
oletko vielä entisesi, Roi?
vakan alle sut taitettiin
milloin sut näen taas?
olethan vielä entisesi, Roi!
tukka pitkäksi kasvaa saa
kun olet vapaa taas
Läpikulkumatkalla
"karkuri karkurin tunnistaa"
sanoi kulunut nainen ja joi
"maailma ulkona odottaa
sen vetoa vastustaa en voi
istuhan tähän", sanoi hän "ystäväin"
"me ollaan vain, me ollaan vain
läpikulkijoita kapalosta alkain
taakse vilkaisemme hyvästiksi vain
voisipa olla kuin cowboy
ratsu ja hattukin ois
missä vain sen riisuisin pois
kuin kotonaan aina olla vois
vielä yhdet", sanoi hän, "ystäväin
me ollaan vain, me ollaan vain
läpikulkijoita kapalosta alkain
taakse vilkaisemme hyvästiksi vain"
kuinka pitkään saan jatkaa?
laatikoita taas pakkaan
kävin täällä
me ollaan vain, me ollaan vain
läpikulkijoita kapalosta alkain
me ollaan vain
me ollaan vain
vauhdista päihtyneinä yksin, kaikki rinnakkain
Valmista mut
joku perii pelkän mustan pellon
jollain on vain risti suojanaan
joku sai jo kaiken ja siitä pelko
luoja kun vois viedä sen kaiken pois
jossakin on talo ja siellä nainen
antanut jo kaiken ei vähempää
ikkunasta vilkuta ei hän enää
miehensä perään tahtoi ja nukkui pois
olen kuin hehkuva rauta
ei lempeät kätesi mua auta
tao minusta terävä miekka
valmista mut
ennen kuin kylmenen
uhmaisitko kuolemaa vuoksi toisen
juoksisitko virtaan kuohuvaan?
niinkuin supersankarit suurenmoisen
voimansa näyttää, vääryydet voittaessaan
olen kuin hehkuva rauta
ei lempeät kätesi mua auta
tao minusta terävä miekka
valmista mut
taisteluihin
valmista mut
ennen kuin kylmenen
olen kuin hehkuva rauta
ei lempeät kätesi mua auta
tao minusta taitava miekka
valmista mut
kultasein
olen kuin hehkuva rauta
ei lempeät kätesi mua auta
tao minusta terävä miekka
valmista mut taisteluihini
kultasein
valmista mut
ennen kuin kylmenen
Tasan kello kymmenen
en odottaa sinua malta
on kuin puolet minusta poissa ois
kunnes ikkunan alta
kuulen kutsusi suloisen
tasan kello kymmenen
hiivimme valojen tieltä
meidän omaan kaupunkiin
puhumme salaista kieltä
usein on halumme maata vain
pienet selät vastakkain
me olimme aina me kaksi
samaa maata niin
ei koskaan isommaksi tultais
näin päätettiin
sinäkin iltana ootin
niin kuin odotin ilta jokainen
sireenin ulvovan kuulin
sitten tylyn, hyytävän hiljaisuuden
tasan kello kymmenen
me olimme aina me kaksi
jotka yhteen laskettiin
ei yhtään isommaksi tultais
näin päätettiin
ääntäsi kuule en
olen varma, saavut
niin kuin aina ennen
tasan kello kymmenen
Linnut
tuuli mua mittailee
se helmoja heiluttaa kun kävelen
rakkauden jäljillä olen
kuulen, kuinka se huutelee
sen perässä menen
linnut tulee vastaan parvina
ja ylläni kaartelee
jotakin ne tietää. minä en vielä
tarvitsen oikean kysymyksen
linnut tekee hennon lennon yli
olkaani hipoen
jotakin ne tietää, läheltä lentää
aivan kuin antaakseen varoituksen
sitä kuuntele en
niin on linnut aina kaukaa
perille löytäneet
niin on tuulet kääntyneet
ja linnut on jälleen pois lentäneet
tuuli on
nostanut silmiini kyynelen
ja kuivannut sen
rakkauden jäljillä olen
se helmoja heiluttaa kun kävelen
linnut tulee vastaan parvina
ja ylläni kaartelee
jotakin ne tietää, minä en vielä
tarvitsen oikean kysymyksen
linnut tekee hennon lennon yli
olkaani hipoen
jotakin ne tietää, läheltä lentää
aivan kuin antaakseen varoituksen
sitä kuuntele en
Jalanjäljet
pystyyn jäätyneet puut torin laidalla
kaupunki nukkuu, kyyryssä roudan alla
lumesta löydän yhdet
tuoreet jalanjäljet
en olekaan yksin maan päällä
joku on liikkeellä
lumessa harhailen
joku käveli tästä mua ennen
ja kelloja soittaa tuo onneton
kuin tahtoisi yhteyden johonkin saavuttaa
kelloja soittaa koko voimallaan
kuin koittaisi rinnastaan kadonneet laulut saada soimaan taas
kun jokainen uusi aamu
on kuin suruhuntu
päälleni puen sen
ovesta ulos lähden
ei jää tullut jäädäkseen
ei vain lähde sovinnolla
olenko ainut maan päällä
joka viruu vielä täällä?
lumessa harhailen
joku polun on tehnyt mua varten
ja kelloja soittaa tuo onneton
kuin tahtoisi yhteyden johonkin saavuttaa
kelloja soittaa koko voimallaan
kuin koittaisi rinnastaan kadonneet laulut saada soimaan taas
Hyvä opetus
etsin sen teltan
ennustajan
viisan ja vanhan
vaeltajan
voisiko hän mielessään nähdä mun tien?
kättäin pitää kädessään
ja rinnalleen vie
"luuletko ihmeiden sut valitsevan
uskotko henkien sua varjelevan
pelkäätkö sun pelkojen paljastuvan
sydämesi viisauden horjuvan?
nään sut luona putousten
nään sut varjoissa pilvien
toivotko kaipauksen sut palkitsevan
uskotko virheiden sua turmelevan
katoavan kauneuden sut piilottavan
luuletko sun voimien loppuvan?
nään sut luona putousten
nään sut varjoissa pilvien
nään sut valoissa tähtien
nään sut keskellä kukkasien
saat hyvän opetuksen"
Kaiken se kärsii
kristallit ja hopeat kilpaa kiiltää
ja lapset, ne on vaiti liian kuumissa hepenissään
isä ja äiti juhlatunnelman
tappaa voisi katseillaan
mutta kestää
hysteerinen huuto naapurissa taas alkaa
tytär ilman lupaa muuttaa
sen kelvottoman hipin punkkaan
peilistä äiti etsii hukkaan
mennyttä nuoruuttaan
hullut etsii tietä helppoon rakkauteen
toiset poimii sirpaleet aina uudelleen
kuin posliiniperheen
voi ystävätkin piruja olla kun ne suuttuu
jos loukkausta kauan jatkuu
muukalaiseksi sydän muuttuu
haavoja kauan umpeen sidotaan
kyynel meinaa...
mutta kestää
kaiken se kestää
hullut etsii tietä helppoon rakkauteen
toiset poimii sirpaleet aina uudelleen
kuin posliiniperheen
hullut etsii tietä helppoon rakkauteen
toiset poimii sirpaleet ja kasaa uudelleen
ja uudelleen
Sammuttakaa kaikki valot
sammuttakaa kaikki valot
täällä on liikaa säpinää
sammuttakaa kaikki valot
hetkemme ei saa ohi vain välähtää
tällaisena toivon meidän muistavan tän
sammuttakaa kaikki valot
täällä on liikaa säpinää
kun hän ei oo täälläpäin
tanssia mä tahdon pois tätä ikävää
kun te olette kanssani
kaikki kuvat mun päässäni
kaunis todellisuuteni olkohon
kukaan ei saa vastaan todistaa
sammuttakaa kaikki valot
täällä on liikaa säpinää
kun en oo täälläpäin
yksinäni tanssin
sitä ei kukaan nää
häiritä ei saa
tai kuvat haalistuu pois
parempaa seuraa tänään saada en vois
kun te olette kanssani
kaikki kuvat mun päässäni
kaunis todellisuuteni olkohon
joko siellä oveen taas hakataan
sammuttakaa kaikki valot
hetkemme ei saa ohi vain välähtää
sammuttakaa kaikki valot
yksinäni tanssin vasta kun on pimeää
ja täällä on liikaa säpinää
Tytöstä ja pojasta
tähtiin kurkottaa
kaukoputkellaan
toiveikas, pieni ihminen
etsii paikan ihmeellisen
sen itselleen
valloittaa viisas ihminen
kadut täyttyy ja liput liehuvat
mä en ole nyt juhlatuulella
karkaa minun mukana puutarhaan
toisiimme kiinni kietoudutaan
jos et säkään ole juhlatuulella
ollaan kerrankin haudanvakavia
kasataan oma pesämme lemmestä
ehkä tästä tytöstä ja pojasta polvi paranee
suuren, turvallisen valtaistuimen
sellaisen tahtoo itselleen
kääntyy haudassaan
aikojen takainen
nöyrä ihminen
kadut täyttyy ja liput liehuvat
mä en ole nyt juhlatuulella
karkaa minun mukana puutarhaan
toisiimme kiinni kietoudutaan
jos et säkään ole juhlatuulella
ollaan kerrankin haudanvakavia
kasataan oma pesämme lemmestä
ehkä tästä tytöstä ja pojasta polvi paranee
kuu on niin ihmeellinen
sitä katselee
uusi ihminen
|
|
 |
|
|
