Itsenäisyyspäivästä, 2004

Otan, vasten tapojani, kantaa aiheeseen, joka on puhuttanut omilla kotisivuillanikin.
Viime vuosina olen miettinyt tiiviisti omia juuriani. Päivä päivältä kaipaan enemmän jo edesmenneiden isoisovanhempieni viisaita silmiä ja sanoja. Ja päivä päivältä kuuntelen tarkemmin isovanhempiani. Kunnioitukseni heitä kohtaan on lapsellisen puhdas. Heidän kauttaan olen oppinut ymmärtämään arvoja, joita olen saanut pitää itsestään selvinä. Yksi suurimmista arvoista on niinkin konkreettinen kuin synnyin- ja kotimaani itsenäisyys. Isovanhempieni elämä on opettanut ymmärtämään edes jotakin siitä hinnasta, joka itsenäisyyden saavuttamisesta on maksettu.

Ja tuli se päivä, jolloin valkoisessa kirjekuoressa saapui kirje Tasavallan Presidentiltä. Kutsu itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle Linnaan laittoi hiljaiseksi. Moneksi tunniksi. Mielessä risteilivät kaksi ajatusta:Tämä on suuri kunnianosoitus omalle työlle ja suomalaiselle populaarimusiikille yleensä. Tästä kutsusta ei kieltäydytä.Tämä kutsu omistetaan iso- ja isoisovanhemmille.Toinen ajatus oli häiritsevä: Miten kieltäytyä kunniasta, joka velvoittaa osallistumasta juhlaan, joka on maamme seuratuin? Kutsusta, johon sisältyy julkinen esiintyminen tutkivien ja arvostelevien silmien alla? Mistä moinen ajatus? Onhan kyseessä tunteita nostattavaksi ja lämminhenkiseksi kehuttu juhla. Juhla, jota emmännöi suuresti arvostamani ja ihailemani nainen.
Tästä kutsusta ei kieltäydytä.

Pidin asian omana tietonani, kunnes pari päivää ennen juhlaa ilmoitin asiasta lähimmille sukulaisille ja parille ystävälleni.Jotteivat syyttä suotta TV:n äärellä järkyttyisi vuokseni. Sekin oli kunnia-asia. Saivat vanhemmat ja isovanhemmat olla ylpeitä jälkikasvustaan. Pukukin löytyi. Sitä käytettiin asiantuntevien, tarkkojen silmien alla: yksinkertainen, kyllin juhlava, ei pröystäilevä. Puku sai hyväksynnän. Näihin juhliin ei nimittäin mennä mokailemaan. Mukaani saisin vielä parasta, rakkainta seuraa. Tuleva juhla alkoi tuntua todella mukavalta ja iloiselta asialta. Linnaan askellettaisiin kiitollisena ja ylpeänä kunnioittamaan heitä, joille kunnia kuuluu. Ja juhlavastaanotto Linnassa oli kuin olikin tunteet nostattava ja lämminhenkinen. Ja Presidenttimme puolisoineen oli todella viehättävä. Hieno juhla.

On kamalaa, että Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotosta Presidentinlinnassa otsikoihin nousee kaksi nänniä, joilla ei ole ollut pikkiriikkisintäkään osaa, eikä arpaa Suomen itsenäistymisprosessissa.On kamalaa, että nuo nännit ovat minun. Minun yksityisomaisuuttani. Ja tahtoni ja tarkoitukseni on ollut ne yksityisinä pitää.
Ja on kamalaa, kun tuo kaunis kutsu saa aikaan ahdistusta ja pelkoa: Jos kaikki ei menekään niinkuin pitäisi? Mitä jos kumminkin löytyy jotakin moittimisen aihetta? Siinä sitten, Suomen kansan silmäin alla loukkaan Suomi-Neidon ryhtiä ja itsenäisyyttä. Kukapa sellaista haluaisi? En minä ainakaan.

Jos joulupukki on olemassa, toivon Teille kaikille jotakin hyvää luettavaa. Miksei vaikkapa kirjoja, jotka kertovat Suomen historiasta.

Terveisin J.Tervomaa


2006: 09.02.06 • 29.08.06

2005: 05.02.05

2004: 10.12.04

2003: 01.09.03

2002: 24.01.02 • 26.03.02 • 06.05.02 • 07.08.02 • 22.12.02

2001: 20.12.01